Aluevaaleissa valittavat valtuutetut päättävät tärkeistä hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimesta. Valtuutetut vastaavat mm. hyvinvointialueen budjetista, terveyskeskusten palveluista ja asiakasmaksuista, lastensuojelusta, vanhustenhoidosta sekä pelastuslaitosten sijainnista – ja monesta muusta.
On siis varsin tärkeää, minkälaiset ihmiset huolehtivat siitä, että hoitoon pääsee hädän hetkellä ja sotepalveluissa ei pelkästään ”sammutella tulipaloja”, vaan ennaltaehkäistään ongelmien syntymistä & kehittymistä, ja näin ollen edistetään kestävää julkista taloutta. Esimerkiksi euron panos mielenterveystyöhön tuo viisi euroa takaisin (Mielenterveyspooli, 2023).
Palvelujen saatavuuteen on voitava luottaa, ennaltaehkäisy on hyvinvoinnin perusta
Peruspalveluista ei tule tinkiä. Jokaiselle on taattava toimivat ja luotettavat palvelut riippumatta lompakon paksuudesta. Orpon hallitus yrittää toimillaan tahallisesti rampauttaa hyvinvointialueiden toimintaa: rahoitusta leikataan, hoitoonpääsyyn ja jopa sairaalaverkkoon puututaan lainsäädännöllä. Tämän myötä on yhä enemmän kiinni hyvinvointialueiden päättäjistä, millä tasolla peruspalvelut pidetään. Mielestäni 14 vuorokauden hoitotakuusta on kyettävä pitämään kiinni ja palveluverkkoon ei saa kohdistua Salon yöpäivystyksen lakkauttamisen kaltaisia kohtuuttomia leikkaustoimenpiteitä.
Ennaltaehkäisystä ei ole varaa leikata. Mitä aiemmin puutumme ongelmiin, sitä enemmän säästämme erikoissairaanhoidon kuluissa. Toimivan terveydenhuollon keskiössä on palvelujen saatavuus ja saavutettavuus, niiden oikea-aikaisuus ja vaikuttavuus sekä ennaltaehkäisy. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen palveluiden parissa on tehtävä toimivaa yhteistyötä kuntien ja kolmannen sektorin kanssa.
Taloutta on tasapainotettava kestävästi
Hyvinvointialueiden talous on saatava tasapainoon. Se ei kuitenkaan tapahdu laput silmillä leikkaamalla ennaltaehkäisystä ja katsomalla vain seuraavan kvartaalin tulosta, kuten kokoomusideologia antaa ymmärtää. Toteutettu soteuudistus on yli puoluerajojen tunnustettu tarpeelliseksi ja sen tavoitteena on hillitä kustannusten kasvua, nopeuttaa hoitoonpääsyä ja kaventaa terveyseroja. Koska kyseessä on historiallisen suuri hallinnollinen muutos, sen valmiiksi saattaminen vaatii kuitenkin aikaa ja resursseja. Aluetalouden käynnistämishaasteet johtuvat pitkälti yleisestä kustannustason noususta, oikeudenmukaisesta (mutta kalliista) sotealan henkilöstön palkkaratkaisusta sekä kunnilta kopioidun kehyksen sisältämistä alibudjetoinneista. Samoin koronasta kertynyt hoitovelka ja kunnilta jälkeen jäänyt soten ”investointi-/kehittämisvaje” syventävät terveydenhuollon kuormaa heikentyvän huoltosuhteen ohella.
Konkretiaa:
- Alueiden on osoitettava Orpon hallitukselle, ettei talouden tasapainottaminen ole mahdollista vuoden 2026 loppuun mennessä.
- Rahoituslait on avattava ja alueille annettava lisäaikaa talouden tasapainottamiseen, alijäämien korvausmenettelyn huomiointia sopeuttamisessa on järkeistettävä.
- Pitkällä aikavälillä tulisi tarkastella hyvinvointialueiden määrää uudelleen ja harkita rahoituspohjan muutoksia aluetalouden vakauttamiseksi.
- Alueiden talouden kestävyyttä on katsottava pitkällä aikavälillä (vaikutusarvioinnit).
- Hallituksella ei voi olla varaa panostaa satoja miljoonia yksityiseen sotebisnekseen, jos julkinen terveydenhuolto sakkaa. Samoin alueilla täytyy kiinnittää huomiota verrattain kalliin vuokratyövoiman tarkoituksenmukaiseen käyttöön.
Sotejärjestöjen työ on nähtävä voimavarana
Sotejärjestöt on pidettävä elinvoimaisina. Julkisten sotepalveluiden näkökulmasta laaja ennaltaehkäisevä järjestötoiminta vähentää hyvinvointialueiden tarjomien palveluiden tarvetta sekä pienentää hoitojonoja. Tämä puolestaan säästää alueiden resursseja. Koska maamme hallitus leikkaa järjestöjen STEA-avustuksista, on entistäkin tärkeämpää, etteivät hyvinvointialueiden päättäjät leikkaa omilla toimillaan järjestöjä henkitoreisiin. Ennaltaehkäisevä ja terveyttä edistävä työ, jota sotejärjestöissä tehdään, on sekä parasta talouspolitiikkaa että yksilön kannalta inhimillisin vaihtoehto.
Opiskelijoiden ja nuorten hyvinvointiin on satsattava
Nuorten ja opiskelijoiden hyvinvointipalvelut tarvitsevat puolestapuhujia. Vaikka YTHS:n rahoitus on viime kädessä valtion käsissä, on hyvinvointialueiden pyrittävä vaikuttamaan valtioon laadukkaan opiskelijaterveydenhuollon ja sen riittävän resursoinnin turvaamiseksi. On myös varauduttava siihen, että YTHS:n palveluiden ruuhkautuneisuus johtaa opiskelijat käyttämään yhä enenevissä määrin hyvinvointialueiden palveluita. Näiden toimimisesta on huolehdittava ja hoitotakuusta on pidettävä kiinni myös opiskelijoiden kohdalla. Hyvinvointialueilla on oma lakisääteinen vastuunsa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Tärkeitä palveluita nuorille ovat esimerkiksi ilmainen ehkäisy ja toimiva terapiatakuu. Lastensuojelulla ei missään nimessä tulisi tehdä bisnestä!
Lähde mukaan, Suron panoksella parempi Varsinais-Suomi!
Aleksi Suro 