”Miljardi löytyy, eikä ole edes kovin vaikeaa” sanoi (ainakin tähän astisen) sivistysvaltion valtiovarainministeri Riikka Purra kirmatessaan kesälaitumilta takaisin sorvin ääreen.
Tuttu vaihtoehdottomuuden retoriikka ja pakkopuheiden parsi sai jatkoa, kun Purra kertoi valtion budjettineuvotteluiden tuloksista. Ja taas on kuin onkin löydetty hyväosaisten veroalen maksajiksi niin peruspalveluiden varassa elävät, opiskelijat, sotejärjestöjen asiakkaat kuin pakolaiset. Yllättyneitä voi jälleen kasata parijonoihin..
Hallituksen leikkauslista on tälläkin kertaa kaikkea muuta kuin vastuunkantoa yhteisistä asioista. Merkittävin yksittäinen asia lienee peruspalveluiden valtionosuuksien leikkaaminen (-150 M), joka on toisin sanoen suora leikkaus koulutukseen päiväkodeista toiselle asteelle ja kuntien tarjoamiin vapaa-ajan mahdollisuuksiin. Ja ettei vaan tuplaleikkauksilta vältyttäisi, saksitaan samalla myös OKM:n avustukset kulttuuriin, taiteeseen ja liikuntapaikkoihin. Samalla vieritetään mukavasti vastuu kuntien valtuustoille tehdä kipeitä päätöksiä palveluiden ja veronkorotusten rajapinnassa.
Kun koulutuksen perusrahoitus oppivelvollisuuden osalta romutetaan valtionosuuksien leikkauksilla, ei korkeakoulujakaan unohdeta. Yliopistoindeksit (-171 M) pannaan jäähän, jotta opiskelijamäärän kasvaessa on vähemmän resursseja ohjata ja opettaa. Siitä kun ne tulevaisuuden osaajat syntyisivät ja kansantalous vahvistuisi. Samalla vielä saksitaan TKI rahoista (-240 M), joka myöskin on omiaan pilaamaan kilpailukyvyn ja syventämään julkisen talouden stagnaatiota. Päälle kun vielä lisää kansalaisyhteiskunnan ja vapaan sivistystyön leikkaukset, ei omatoimista osaamisen kehittämistäkään tehdä turhan helpoksi. Taisi nimimerkki Riikka ehdottaa myös opetushallituksen lakkautusta.
Vähemmän yllättäen myös sote-järjestöjen avustuksia leikataan (-100 M). Jatkossa siis ahdistuneille tarjotaan lisää ahdistusta ja mm. ennaltaehkäisevät/kuntouttavat mielenterveyspalvelut ajetaan ojasta allikkoon. Tilannetta ei valitettavasti pelasteta kovin äkkiä hyvinvointialueillakaan, sillä alueiden riittävä rahoitus on hallituksen kurjistamispolitiikan panttivankina.
Perussuomalaiset eivät myöskään unohtaneet lempilastaan maahanmuuttoa. Kasvavaan pakolaisaaltoon vastauksena tarjotaan leikkauksia niin kotouttamisesta kuin kehitysavusta. Kansainvälisen yhteisön vastuut eivät enää selvästi sido Suomea, kun samalla kertaa leikataan mahdollisuudet auttaa ihmisiä kotimaassaan ja kotouttaa Suomeen (myös kiintiöpakolaisten osalta). Puhe lieveilmiöistä ei silti lakkaa, ja syntyyhän niitä enenevissä määrin, jos on porukalla päätetty, että ”onnistunutta kotoutumista ei ole olemassa”. Harvemmin kunnon kansalaisia syntyykään, jos saapumispäivästä saakka olet hylkiö uudessa kotimaassasi. Parempi siis sulkea ovet, ikkunat ja varsinkin rajat, kun Suomihan tunnetusti pärjää omillaan ilman kansainvälistä yhteisöä kaikessa, jos persut saa päättää. Ei muuta kuin ilmastopakolaisia odotellessa, mikäli vastaavalla ideologialla johdetaan myös maailman suurvaltoja.
Ainiin ja bonuksena vielä kehdataan mainostaa, miten sosiaaliturvasta ei leikattu kansan ostovoiman elvyttämiseksi. Aiemmissa budjeteissa kun vietiin köyhiltä jo tuhkatkin pesästä. Tulee taas vanha sanonta mieleen: ”Miten te kehtaatte, no kyllähän te kehtaatte.”
Ei siis mitään uutta auringon alla hallituksen politiikan suhteen. Käänteinen Robin Hood -ilmiö jatkuu, ja jäädään odottamaan 2027 eduskuntavaaleja. Katsotaan, mitä sillä välin kunnissa ja alueilla voidaan pelastaa.
Ps. Löysin jotain hyvääkin sentään: yritystuet näyttää saavan kyytiä ainakin siihen saakka, että hallituksen ylimmät ystävät EK ja Suomen Yrittäjät ilmoittaa, ettei tämä sovi. Samoin arvostan kovasti, jos yksityislääkäreiden tolkuttomiin kelakorvauksiin herätään vihdoin. Eikä sekään minua haittaa, jos naispappeuden kritisoijille ei enää annettaisi tukuissa valtion joululahjarahaa.
Aleksi Suro 