Eilisessä Hesarin kuukausiliitteessä VM budjettipamppu Mika Niemelä väläyttää hoivavastuun siirtoa enenevissä määrin läheisille. Tyhmää touhua, joka vaikuttaa negatiivisesti talouteen, tuottavuuteen ja työllisyyteen.
Sen lisäksi, että Niemelä tituleeraa itseään neutraaliksi ja esittää mielestään ”epäideologisia” avauksia, ovat tarjotut lääkkeet talouden tilaan todellisuudesta vieraantuneita ja ne tukevat tietynlaista talouspolitiikkaa. Lisäksi toimet monin paikoin kasvattavat myös elintasojen välistä kuilua ja eriarvoisuutta. Hoivavastuu yksi hyvä esimerkki taakasta, joka ei todellakaan jakaudu tasaisesti sukupuolten välillä. Ei vaikka kuinka haluaisi.
Miksi Niemelän puheilla on väliä? VM:llä on valtava merkitys siihen, millaista talouspolitiikkaa Suomessa harjoitetaan. Jos asioita katsotaan tietynväristen lasien läpi, eikä päättäjille tuoda vaihtoehtoja, on vaikea muuttaa mitään. Ideaalitilanteessa virkakunta valmistelee asioita niin, että kansan valitsemille päättäjille jää arvovalinnat. Nyt niitä tunnutaan VM:ssä tehtävän itse fiilispohjalta tai omasta näkökulmasta jo ennen kuin asiat tulevat päättäjien pöydälle.
Tuntuu, että tällä hetkellä talouspolitiikassa niin Suomessa kuin maailmalla yleistyy vaihtoehdottomuuden retoriikka. Orpo-Purran hallitus huutaa minkä ehtii, että pienituloisilta on pakko leikata, vaikka samalla rahaa riittää suurituloisten veronkevennyksiin miljardiluokassa. Rahaa käytetään jopa yhteisöveroalen kaltaisiin toimiin, jotka noin taloustieteellisestikin höttöä kasvun kannalta. Samaan aikaan Trump rapakon toisella puolella paaluttaa, että ison valtion rahoja ei ole varaa käyttää terveydenhuoltoon tai sosiaaliturvaan, vaan sotaan. Sotaan, jossa sadat miljardit vilisee, sillä onhan kyse tappamisesta ja tuhoamisesta eli jostain tärkeämmästä.
Milloin katosi johtajat jotka välittävät hyvinvoinnista, tasa-arvosta ja siitä, että kaikki pärjäävät. Viime kädessä kyse on sisäisestä turvallisuudesta ja yhteiskuntarauhasta. Jos rautaa halutaan rajalle, täytyy meillä myös olla jotain mitä puolustaa. Sellainen toivoisi olevan yhteiskunta, jossa kaikille annetaan mahdollisuus lähtökohdista riippumatta. Hyvinvointivaltio tai edes hyvinvointiyhteiskunta. Joskus näitä puolustivat myös niin kutsutut sivistysporvarit.
Lukusuositus:
Aleksi Suro 