Suomalainen talouskeskustelu on ajautunut erikoiseen asentoon. Vielä 15 vuotta sitten Jyrki Kataisen (kok) hallitusohjelmaa tehdessä ymmärrettiin, että talouden tasapainottaminen vaatii laajaa keinovalikoimaa. Tätä tukevat myös maamme arvostetuimmat talousoppineet. Kataisen 50–50‑malli oli yksinkertainen, mutta kestävä: puolet sopeutuksista leikkauksilla, puolet vahvistamalla tulopohjaa. Se oli realismia, ei ideologiaa.
Nyt tuo realismi on kadonnut. Tilalle on tullut leikkauspopulismi, jossa talouden monimutkaiset ongelmat yritetään ratkaista vain yhdellä työkalulla. Kun puhutaan 8 miljardin sopeutuksista pelkästään leikkauksilla, puhutaan politiikasta, joka ei perustu taloustieteeseen, historiaan tai kasvuun. Se perustuu siihen, että leikkaaminen on poliittisesti helpompaa kuin myöntää omille kavereille, että myös tulopohjaa täytyy vahvistaa.
Tämän yksipuolisen linjan seuraukset näkyvät jo: 100 000 uutta työtöntä, 30 000 uutta lasta köyhyysrajan alapuolella, kaaoksessa olevat työmarkkinat, ja silti historian suurin velkapotti. Veronalennuksia rikkaille on rahoitettu velaksi samaan aikaan kun peruspalvelut yskivät. Talouspolitiikan peruslogiikka työstä ja kasvusta on unohdettu.
Jos työllisyys palautettaisiin vuoden 2023 Marinin hallituksen tasolle, julkinen talous vahvistuisi noin 2 mrd eurolla. Työ on talouden vahvin lääke, ja kasvun edellytykset syntyvät investoinneista, osaamisesta ja luottamuksesta. Luottamus ei synny sillä, että leikataan seuraavat 8 mrd tavallisilta suomalaisilta. Ensi kauden sopeutukset vain leikkauksilla tarkoittavat hyvinvointivaltion ulkoistusta tai romuttamista.
On rehellistä sanoa, että talouden tasapainottamiseen tarvitaan sekä tulo- että menosopeutuksia. Jos kaikki sopeutus tehdään leikkaamalla arjesta, peruspalvelut heikkenevät, eriarvoisuus kasvaa ja talouskasvu hidastuu. Pelkät verotoimet taas työllisyyden ja toimeliaisuuden kuoliniskua.
Talouspolitiikan tehtävä ei ole miellyttää ketään, vaan rakentaa kestävää tulevaisuutta. Kataisen 50–50‑malli muistuttaa, että kultainen keskitie on olemassa. Onko Kokoomus valmis palaamaan järkilinjalle vai ajaako galluplasku puolueen laitaoikeiston leikkauspopulismin tielle?
